Oletteko koskaan miettineet sitä kuinka yksinäisiä lapsettomuus-asian kanssa olette suuressa kuvassa? Toki vertaisia löytyy ja seuraammekin usein vertaisten tarinoita. Kuulumme somessa ryhmiin, luemme blogeja, käymme vertaistapaamisissa... Usea vertaisista onnistuu lopulta tavalla tai toisella, ja taas tuntuu, että olet yksin koko maailmassa.
Tällä viikolla Aamulehdessä oli todella hyvä artikkeli lapsettomuudesta. Kolme ihmistä koki tarinan kertovan kuin suoraan minusta. Kurjalla tavalla tuli hyvä olo, joku pystyy kuvittelemaan tilanteeni ilman omaa kokemusta. Tunsin itseni vähemmän yksinäiseksi.
Artikkeli toi mielestäni myös hyvin esiin näkökulman siitä, kuinka usein niiden tarinat jäävät kertomatta, jotka eivät saa taistelulleen onnellista loppua. Naistenlehdet sisältävät usein jutun parista, joilla on vuosien prosessi takana ja lopulta tarina päättyy onnellisesti vauvaan. Minua kiinnostavat enemmän jutut niistä, jotka selviytyvät vaikka eivät tulisikaan maaliin. Johtunee varmaan omasta tilanteista, mutta myös mielenkiinnosta toisten selviytymistarinoita kohtaan.
Ihanaa kevättä kaikille. Hengissä ollaan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti