Valaistuminen piinapäivinä -PP5

Viime viikolla oli alkionsiirto. Alkio oli säilynyt sata prosenttisesti sulatuksesta ja oli viiden päivän ikäinen huippuluokan alkio. Piinapäivät ovat siis olleet käynnissä jo pian viikon. Tänään taitaa olla jo piinapäivä numero viisi, joskin alkion ikä laskettuna mukaan niin piinapäiviähän on takana jo useampi.

Olen melko rauhallisin mielin. En odota suuria uutisia puoleen tai toiseen. Olo on turta sillä tapaa. Yritän myös pitää ajatukseni itse asiasta pois niin pitkään kuin mahdollista. Mitä sitä suremaan tai innolla odottamaan ennen kuin on tunnettava tunteita puoleen ja toiseen. En toki tarkoita, että pystyn pitämään asian pois mielestä kokonaan, mutta yritän keskittää huomioni johonkin muuhun.

Tällä kertaa en ainakaan aio testailla yhtään sen aiemmin kuin on järkevää. Wc:ssä odottaa kaksi testitikkua ja ne ovat siellä ensi viikkoon asti.

Itse siirto sujui taas tuttuun tapaan, rutiini hommia jo minulle. Lääkäri kysyi "moneskos siirto tämä sinulle on". En edes yrittänyt laskea, sanoin vain että en edes itse enää muista. Kuulostaa surulliselta, niin monta siirtoa ja ja vain muutama epäonnistunut onnistuminen. Alkoi masentaa.

Tukilääkityksenä jatkui Estradot ja Lugesteron. Lisäksi taas Primaspan ja Klexane. Näillä siis mennään ensi viikkoon! Mitään erityisiä tuntemuksia ei ole ollut. Ja hei, ei pidäkään!! Harva tuntee mitään kiinnityskipuja, harvalla tulee kiinnittymisvuotoa ja harva muutenkaan tietää olevansa raskaana ennen kuin kuukautiset ovat selvästi myöhässä. Mitähän varten sitä aiemmin on pitänyt tutkia itseään suurennuslasin kanssa? Ihan kuin olisin valaistunut. Ainakin hetkiseksi.