Pp14 - testipäivä

Piinapäivät menivät sulavasti. Meditointi, työt ja hääsuunnittelut veivät ajatuksia hyvin muualle. Sairastin myös vatsataudin ja flunssan...

Noh tein raskaustestin ja maalasin mielessäni testiin sitä plussaa. Ei se siitäkään huolimatta testiin piirtynyt. Harmi.

Elämä on nyt lapsetonta ja jatkuu näin ainakin vuoden, sillä päätimme jäädä nyt hoidoista tauolla häiden suunnittelun, järjestämisen ja juhlinnan ajaksi. Teemme myös häämatkan heti häiden jäljeen, joten yhteys poliin otetaan vasta helmi-maaliskuussa. Kolme alkiota jää pakkaseen elättämään toivoa vanhemmuudesta.

Tsemppiä ja peukkuja kaikille muille hoitojen tiellä. Jaksamista teille, jotka ette ole onnistuneet ja elätte suurien tunteiden keskellä. Onnea teille onnistuneille, minä koen että olette onnekkaampia kuin kukaan.

Saattaa olla, että blogi elää hieman hiljaisempana, mutta lupaan myös päivitellä fiiliksiä tämän taukovuoden aikana.

Murheista meditaatioon - PP5.

Olen tässä nyt viikon viikon verran pyöritellyt päässäni tuota kommenttia, jonka Anonyymi oli käynyt kommentoimassa edelliseen postaukseeni. Hän on aivan oikeassa. Olen ajatellut asioita ainoastaan negatiivisen energian kautta. Kiitos Anonyymi, joskus toisen sanomana yksinkertainen asia saa aivan mielettömän suuren merkityksen.

Olen nyt viikon verran pyrkinyt ajattelemaan hyviä, positiivisia ja elämääni rikastuttavia asioita. Viime viikolla minulle tehtiin myös alkion siirto ja myös tämän seurauksia olen pyrkinyt ajattelemaan hyvinä. On tulos sitten mikä tahansa. Sanotaan, että ajatuksemme vaikuttavat voimakkaasti myös kehomme tapaan toimia. Toivotaan nyt, että positiiviselle ajattelulla olisi myös positiivisia vaikutuksia.

Olen alkanut meditoimaan. Kuulostaa hienommalta kuin se onkaan. Pyrin kerran päivässä hiljentymään vähintään vartiksi, mielellään puoleksi tunniksi. Yritän poistaa mielestäni kaiken turhan, negatiivisen, pessimistiset ajatukset, murheet, huolet ja arjen mietteet, ne hyvätkin, ja vain olla itseni kanssa. Olen aina ollut kova stressaamaan ja tämä tukee myös stressin lievittämistä.

Verenpaineeni on laskenut viikossa hurjasti. Käsittämätöntä. Minä olen aina kärsinyt hieman korkeasta verenpaineesta ja pulssista nuoresta iästäni huolimatta, ollut sen vuoksi seurannassakin. Nyt ensimmäistä kertaa vuosiin paineeni ovat jopa alhaiset. Meditaation seurausta tai ei - aion jatkaa.

Kuka lohduttaisi Nyyttiä?

Tunnen itseni tällä hetkellä yksinäiseksi. Yksinäiseksi lapsettomuudessa. Some täyttyi tänään taas ultraäänikuvista ja työpaikalla puhuttiin isovanhemmuudesta. En tuntunut kuuluvani joukkoon.

Olin tänään PAS-ultrassa. Kaikki oli suht kunnossa siirtoa varten. Endometrium olisi saanut olla hieman paksumpi. Siirto siis ensi viikolla. Siihen asti Estradotit jatkuu ja Lugesteron alkaa viisi päivää ennen siirtoa. Pakkasessa huuruneniä on neljä. Neljä yritystä jäljellä. Toin lääkärille esiin huoleni epäonnistuneista hoidoista - neljä edellistä yritystä, eikä kiinnitysyritystäkään. Sanoi vain, "mutta se yksikin riittää". Ei juuri lohduttanut.

Kotona toin ahdistuneisuuteni esiin ja ensimmäistä kertaa koin, että puolisoni ei ymmärtänyt minua. Sanoin, että some on täynnä ultrakuvia ja hän tokaisi mielestäni siihen hieman tylysti jotain "mitä sitten"-tyylistä. Pelästyin. Nytkö se on kyllästynyt suruuni, kateellisuuteeni ja ahdistukseeni? Nyt olen ihan yksin... Itketti, mutta pidättelin... Kävin myös puolustamassa itseäni, mutta niin kuin aina, en osaa sitäkään. Kuulostan säälittävältä, valittavalta kitisijältä. Olen niin väsynyt, mutta saan olla surullinen ja kateellinen. Enkö saakin? Mutta kuka lohduttaisi minua?