Onnellinen vai onneton loppu?

Oletteko koskaan miettineet sitä kuinka yksinäisiä lapsettomuus-asian kanssa olette suuressa kuvassa? Toki vertaisia löytyy ja seuraammekin usein vertaisten tarinoita. Kuulumme somessa ryhmiin, luemme blogeja, käymme vertaistapaamisissa... Usea vertaisista onnistuu lopulta tavalla tai toisella, ja taas tuntuu, että olet yksin koko maailmassa.

Tällä viikolla Aamulehdessä oli todella hyvä artikkeli lapsettomuudesta. Kolme ihmistä koki tarinan kertovan kuin suoraan minusta. Kurjalla tavalla tuli hyvä olo, joku pystyy kuvittelemaan tilanteeni ilman omaa kokemusta. Tunsin itseni vähemmän yksinäiseksi.

Artikkeli toi mielestäni myös hyvin esiin näkökulman siitä, kuinka usein niiden tarinat jäävät kertomatta, jotka eivät saa taistelulleen onnellista loppua. Naistenlehdet sisältävät usein jutun parista, joilla on vuosien prosessi takana ja lopulta tarina päättyy onnellisesti vauvaan. Minua kiinnostavat enemmän jutut niistä, jotka selviytyvät vaikka eivät tulisikaan maaliin. Johtunee varmaan omasta tilanteista, mutta myös mielenkiinnosta toisten selviytymistarinoita kohtaan.

Ihanaa kevättä kaikille. Hengissä ollaan!!!

Pp14 - testipäivä

Piinapäivät menivät sulavasti. Meditointi, työt ja hääsuunnittelut veivät ajatuksia hyvin muualle. Sairastin myös vatsataudin ja flunssan...

Noh tein raskaustestin ja maalasin mielessäni testiin sitä plussaa. Ei se siitäkään huolimatta testiin piirtynyt. Harmi.

Elämä on nyt lapsetonta ja jatkuu näin ainakin vuoden, sillä päätimme jäädä nyt hoidoista tauolla häiden suunnittelun, järjestämisen ja juhlinnan ajaksi. Teemme myös häämatkan heti häiden jäljeen, joten yhteys poliin otetaan vasta helmi-maaliskuussa. Kolme alkiota jää pakkaseen elättämään toivoa vanhemmuudesta.

Tsemppiä ja peukkuja kaikille muille hoitojen tiellä. Jaksamista teille, jotka ette ole onnistuneet ja elätte suurien tunteiden keskellä. Onnea teille onnistuneille, minä koen että olette onnekkaampia kuin kukaan.

Saattaa olla, että blogi elää hieman hiljaisempana, mutta lupaan myös päivitellä fiiliksiä tämän taukovuoden aikana.

Murheista meditaatioon - PP5.

Olen tässä nyt viikon viikon verran pyöritellyt päässäni tuota kommenttia, jonka Anonyymi oli käynyt kommentoimassa edelliseen postaukseeni. Hän on aivan oikeassa. Olen ajatellut asioita ainoastaan negatiivisen energian kautta. Kiitos Anonyymi, joskus toisen sanomana yksinkertainen asia saa aivan mielettömän suuren merkityksen.

Olen nyt viikon verran pyrkinyt ajattelemaan hyviä, positiivisia ja elämääni rikastuttavia asioita. Viime viikolla minulle tehtiin myös alkion siirto ja myös tämän seurauksia olen pyrkinyt ajattelemaan hyvinä. On tulos sitten mikä tahansa. Sanotaan, että ajatuksemme vaikuttavat voimakkaasti myös kehomme tapaan toimia. Toivotaan nyt, että positiiviselle ajattelulla olisi myös positiivisia vaikutuksia.

Olen alkanut meditoimaan. Kuulostaa hienommalta kuin se onkaan. Pyrin kerran päivässä hiljentymään vähintään vartiksi, mielellään puoleksi tunniksi. Yritän poistaa mielestäni kaiken turhan, negatiivisen, pessimistiset ajatukset, murheet, huolet ja arjen mietteet, ne hyvätkin, ja vain olla itseni kanssa. Olen aina ollut kova stressaamaan ja tämä tukee myös stressin lievittämistä.

Verenpaineeni on laskenut viikossa hurjasti. Käsittämätöntä. Minä olen aina kärsinyt hieman korkeasta verenpaineesta ja pulssista nuoresta iästäni huolimatta, ollut sen vuoksi seurannassakin. Nyt ensimmäistä kertaa vuosiin paineeni ovat jopa alhaiset. Meditaation seurausta tai ei - aion jatkaa.

Kuka lohduttaisi Nyyttiä?

Tunnen itseni tällä hetkellä yksinäiseksi. Yksinäiseksi lapsettomuudessa. Some täyttyi tänään taas ultraäänikuvista ja työpaikalla puhuttiin isovanhemmuudesta. En tuntunut kuuluvani joukkoon.

Olin tänään PAS-ultrassa. Kaikki oli suht kunnossa siirtoa varten. Endometrium olisi saanut olla hieman paksumpi. Siirto siis ensi viikolla. Siihen asti Estradotit jatkuu ja Lugesteron alkaa viisi päivää ennen siirtoa. Pakkasessa huuruneniä on neljä. Neljä yritystä jäljellä. Toin lääkärille esiin huoleni epäonnistuneista hoidoista - neljä edellistä yritystä, eikä kiinnitysyritystäkään. Sanoi vain, "mutta se yksikin riittää". Ei juuri lohduttanut.

Kotona toin ahdistuneisuuteni esiin ja ensimmäistä kertaa koin, että puolisoni ei ymmärtänyt minua. Sanoin, että some on täynnä ultrakuvia ja hän tokaisi mielestäni siihen hieman tylysti jotain "mitä sitten"-tyylistä. Pelästyin. Nytkö se on kyllästynyt suruuni, kateellisuuteeni ja ahdistukseeni? Nyt olen ihan yksin... Itketti, mutta pidättelin... Kävin myös puolustamassa itseäni, mutta niin kuin aina, en osaa sitäkään. Kuulostan säälittävältä, valittavalta kitisijältä. Olen niin väsynyt, mutta saan olla surullinen ja kateellinen. Enkö saakin? Mutta kuka lohduttaisi minua?

Hyljitty hylkiö

Viikko raskaustestin teosta on kulunut ja nyt voi taas hengittää hieman paremmin. Helppoa se ei ole vieläkään. Lamaannuin viikko sitten täysin, makasin kolme tuntia peiton alla ja itkin. Mielessä pyöri mustaakin mustempia ajatuksia. Sellaisia ei vähään aikaan olekaan ollut... Huolestuin jopa hieman. Olin jo ajatellut, että olen melko hyvin tätä projektia prosessoinut ja kestänyt, mutta viimeisen viikon olen kyllä ollut aivan puhki. Kaikki on tuntunut jotenkin raskaalta. Olimme sovittamassa hääpukujakin kaasojen kanssa tällä viikolla ja sekään ei tuntunut saavan ajatuksia muualle.

Noh, soitin polille heti testin teon jälkeen ja varasin seuraavaa hoitokertaa varten ultraääni ajan. Hoitaja joka otti uutiset vastaan ja pahoitteli tulosta meinasi taas saada kyyneltulvan aikaan. Hän kuulosti niin vilpittömältä...

Uusi hoitokierros alkoi siis heti. Olen pohtinut asiaa ja saattaa olla, että tuleva hoito on nyt viimeinen ennen häitä. Haluaisin nauttia hääsuunnittelusta ja tulevista häistä, enkä maalata kaikkia muistoja näillä epäonnistumisilla. Kysyin puolisoltani asiaa ja hän tuki minua suunnitelmassa. Jos siis raskautuisin seuraavasta hoitokierrosta, niin viikko 12 ehtisi tulla täyteen ennen kesäkuuta, jolloin tietyt varaukset pitäisi varmistaa häitä varten. Periaatteessa toinenkin hoitokierros ehdittäisiin vielä siis pyöräyttää, jos seuraavassa ei ole onni matkassa. Täytynee jutella asiasta polilla ensi viikolla.

Minulla on ollut taas pitkään tunne, että olen ainut nainen, jolle edes hoidot eivät ole tuoneet vauvaa. Ja toinen asia jota ole pohtinut, hylkiikö alkio minua, kun munasolu ei ole minusta.... Eikös niinkin voi tapahtua?

Lapsettoman helvetti

Taustalla soi lastenlaulut, reilun vuoden ikäinen lapsi kalattaa ja minä tein tänään negatiivisen raskaustestin.

Tuntuu, että olen jossain syvässä kuopassa ja huudan, mutta kukaan ei kuule.

Olen puolikas, tyhjä, yksin, vajaa... Tuntuu että tukehdun, eikä kukaan voi auttaa.

Murheellisten mokien päivä -pp10

Vihaan itseäni. Menin tekemään raskaustestin. Tänään piinapäivä 10 ja puhdas negatiivinen.

Minulla oli eilen niin paljon repäisykipuja, että olin ihan ihmeissäni. Minulla ei ole tuollaisia kipuja ollut aiemmin noin paljon, joten pohdin jo mahdollista raskautta. Tein testin ja petyin.

Melkein kaikilla joille on tehty viiden päivän ikäisen alkion siirto, ovat saaneet jo ainakin haalean plussan piinapäivä numero kympillä. Useat ovat saaneet jo selkeän plussan. Paska.

Oon niin pettynyt ja surullinen. Niin ja kateellinen, Facebook tuntui olevan taas täynnä suloisia perhe-, vauva- ja raskausmahakuvia. Taas on sellainen tunne, että mä tai mun perhe ei olla koskaan noissa kuvissa.

Omilla soluilla oli tähän mennessä tullut jo kaksi positiivista raskaustestiä, nyt ei edes kiinnitysyritystä. Eikö "vieras" munasolu ole tervetullut kohdun mielestä muhun?

Pirteitä piinapäivien ajatuksia - PP8

Tuli tässä piinapäivien puolessa välissä mieleeni taannoinen keskenmenoni. Positiivisia ajatuksia eikö? Rauhallinen yövuoro antaa aina aikaa selailla blogeja ja löysin hyvin samanlaisen kokemuksen keskenmenosta toisesta blogista.

Keskenmeno itsessään on jo kamala asia, mutta sen lisäksi että joutuu käymään läpi keskenmenon, niin keskenmenokin voi keskeytyä. Eikö ole hullua? Ihan kuin kroppakin taistelisi lapsettomuutta vastaan. Minulla on siis takana kaksi keskenmenoa, jotka molemmat päättyivät vielä keskeytyneinä. Jouduin siis käyttämään tyhjennyslääkettä molemmissa. Cytotec oli lääke, jota käytin molemmissa. Jouduin ottamaan sitä toisessa keskenmenossa vielä useamman kerran, koska kohtu ei senkään avulla meinannut tyhjentyä.

Vuoto kramppeineen oli kamala kokemus. Kivut olivat tuskalliset. Ei käynyt kaukana, että olin soittaa ambulanssin. Ja se on minulta jo iso ajatus, koska menen yleensä lääkäriinkin vasta viime hetkellä. Krampit alkoivat neljä tuntia lääkkeenoton jälkeen. Minua oli ohjattu ottamaan särkylääkettä edeltävästi ja säännöllisin väliajoin. Olin muutenkin keskenmenon ja endometrioosin takia tuolloin koko ajan kipeä, joten käytössä olevista lääkkeistä ei ollut mihinkään. Luulen, että keskushermostoa lamaava lääkitys olisi ollut paikallaan.

Makasin vuoroin vessan lattialla ja sängyssä kippurassa ja pyörin selältä vatsalle ja vatsalta selälle. Olin varma, että koko kohtu vuotaa ulos, kipu oli niin kova. Kipu oli varmaankin supistusten kaltaista, koska se tuli aalloissa. Respect oikeille synnyttäjille. Vessassa makasin sen vuoksi välillä, koska pöntölle oli päästävä nopeasti. Vuotoa tuli kerralla niin paljon, että siinä ei mitkään siteet olisi riittäneet. "Synnytin" nyrkin kokoisen limaklöntin vessanpönttöön ja itkin. "Siellä se meidän vauva nyt on.. huuhtoutuu viemäriin." Hetken aikaa mieleni teki ottaa klöntti pöntöstä pois ja  hävittää se säädyllisemmin, mutta onneksi tulin järkiini. Anteeksi tämä mielikuva, mutta se oli kamala tilanne kipuineen ja menetyksineen. Kramppailua kesti kolmisen tuntia. Olin tämän jälkeen aivan puhki ja nukuin aamuun.

Tämä tyhjennys ei siis tehnyt tehtäväänsä, vaan jouduin ottamaan muutaman päivän päästä uuden satsin lääkitystä. Tämä ei onneksi enää aiheuttanut samanlaisia kipuja, lähinnä vain pientä vuotoa ja lopulta kohtu tyhjentyikin hyvin. Kaavintaa pelkäsin ja siihen en onneksi koskaan ole joutunut.

Toisille kohdun tyhjennys ei aiheuta kipuja lainkaan, toisille taas järkyttävät kivut. Tässä minun kokemukseni.

Ainiin, piinapäivä numero 8 on tänään. Ei sen suhteen raportoitavaa, ei oireita, ei tuntemuksia.

Valaistuminen piinapäivinä -PP5

Viime viikolla oli alkionsiirto. Alkio oli säilynyt sata prosenttisesti sulatuksesta ja oli viiden päivän ikäinen huippuluokan alkio. Piinapäivät ovat siis olleet käynnissä jo pian viikon. Tänään taitaa olla jo piinapäivä numero viisi, joskin alkion ikä laskettuna mukaan niin piinapäiviähän on takana jo useampi.

Olen melko rauhallisin mielin. En odota suuria uutisia puoleen tai toiseen. Olo on turta sillä tapaa. Yritän myös pitää ajatukseni itse asiasta pois niin pitkään kuin mahdollista. Mitä sitä suremaan tai innolla odottamaan ennen kuin on tunnettava tunteita puoleen ja toiseen. En toki tarkoita, että pystyn pitämään asian pois mielestä kokonaan, mutta yritän keskittää huomioni johonkin muuhun.

Tällä kertaa en ainakaan aio testailla yhtään sen aiemmin kuin on järkevää. Wc:ssä odottaa kaksi testitikkua ja ne ovat siellä ensi viikkoon asti.

Itse siirto sujui taas tuttuun tapaan, rutiini hommia jo minulle. Lääkäri kysyi "moneskos siirto tämä sinulle on". En edes yrittänyt laskea, sanoin vain että en edes itse enää muista. Kuulostaa surulliselta, niin monta siirtoa ja ja vain muutama epäonnistunut onnistuminen. Alkoi masentaa.

Tukilääkityksenä jatkui Estradot ja Lugesteron. Lisäksi taas Primaspan ja Klexane. Näillä siis mennään ensi viikkoon! Mitään erityisiä tuntemuksia ei ole ollut. Ja hei, ei pidäkään!! Harva tuntee mitään kiinnityskipuja, harvalla tulee kiinnittymisvuotoa ja harva muutenkaan tietää olevansa raskaana ennen kuin kuukautiset ovat selvästi myöhässä. Mitähän varten sitä aiemmin on pitänyt tutkia itseään suurennuslasin kanssa? Ihan kuin olisin valaistunut. Ainakin hetkiseksi.

Mysteeri potilastapaus

Kävipä kerran niinkin, että potilas kävi Pas ultrassa. Ultrassa olisikin tuolla kerralla pitänyt nähdä rauhallinen kohtu vaimentuneine munasarjoineen. Kävipä kuitenkin niin, että ainokaisessa munasarjassa näkyi kolme follikkelia, vielä melko vauhdikkaasti kasvaneina. Olipa lääkäri niin ihmeissään, että kutsui paikalle toisen lääkärin ja joutui tämä toinenkin vielä konsultoimaan kolmatta. Potilas mysteeri vain katseli pöydällä sitä tuttuakin tutumpaa kattolamppua ja mietti mielessään - siellä se ainut, hiljainen ja huonosti toimiva munasarja kasvattelee munasoluja, vaikka sopimus oli sanottu irti jo vuosia sitten.

Tästä kaikesta johtuen vauhtia hoidonkin suhteen kiihdytettiin ja ensi viikolle sovittiin siirtopäivä. Biologia sucks!

Tammikuun tuumauksia

Ensi viikolla on uuden hoidon aloituskäynti. Tai oikeastaan hoito on jo alkanut. Aloitin kierronpäivänä yksi Estradot laastarit ja ensi viikolla UÄ-päivä onkin jo kierronpäivä yhdeksän. Voi olla, että siirtoon mennään nopeallakin aikataululla siitä. Pitäisi varmaan ollaan innoissaan ja olla jännittynyt. Minulla ei ole asian suhteen mitään tuntemuksia. Olen yhtä kylmä kuin nämä tammikuun päivät, uh.

Mistähän sitä uskoa ja toivoa löytäisi nyt sitten tähän uuteen puristukseen. Ilon kautta, niinkö? Ei tunnu, että iloa löytyy juuri tähän. Onneksi minulla alkoi elämässä toisenlainen odotus, joka vie mennessään ja tuo iloa päiviin. Suunnittelen puolisoni kanssa kovaa vauhtia häitä! Ihanaa puuhaa, voisin selailla vaikka koko päivän häälehtiä ja katsella inspiraatio-kuvia Pinterestistä.

Tämä on myös asia, joka laittaa pohtimaan. Mietimme kauan, että uskaltaako sitä alkaa tekemään hääsuunnitelmia kun hoidot on käynnissä. Tulin itse siihen tulokseen, että minä en enää pysäytä elämääni tämän ongelman vuoksi. En halua odottaa tässä nyt vielä vuotta ja surra joka kuukausi epäonnistumista, kun samalla voisin suunnitella ihania ja kauniita häitämme. Voihan ne suunnitelmat perua, jos niikseen tulee. Ei, nyt minä keksityn ihaniin ja mukaviin asioihin ja lähden pian vauhdilla sovittelemaan häämekkoja!

No chance!

Eihän sitä ovulaatiota kuulunut. Nyt on kyllä maha selkää myöden niin kipeä, että joku on hullusti tai sitten kuukautiset tekevät tuloaan.

Mahakipu on viiltävää koko vatsaan liittyvää ja välillä ainokaisen munasarjan kohdalla on kamala paine ja jomotus. Ruoka ei maita ja mitään ei oikein jaksaisi tehdäkään. Nyt sitten odotetaan, että ensimmäinen kiertopäivä tulee, jotta saadaan aloitettua seuraava hoitokierros.

Kivut on kyllä omituiset... tällaisia ei ole koskaan ennemmin ollut. Eilen jo väsyneenä mietin innoissani, että jos olenkin raskaana. Kuvitelkaa, mitä toiveajattelua!! Sitten muistin, että juurihan mä kävin ultrassa viime viikolla, joten no chance. Ihmisen mieli on kyllä niin omituinen. Endometrioosihan se siellä nämä kivut aiheuttaa!

Viikon alussa eräs tuttu ilmoitti somessa, että odottaa toista vauvaa. Kuvittelun, että tää vauvauutisten aika olisi jo vähän takana, mutta ei. Ihme kyllä, tämä uutinen ei kirpaissut niin paljon, kun olisin odottanut. Taitaa olla niin päivästä ja fiiliksestä kiinni.

Akupunktion apu?

Pohdintaa akupunktiosta. Onko teillä kokemusta akupunktiota ja sen hyödyistä lapsettomuuteen?

Otin eilen yhteyttä erääseen akupunktio paikkaan, joka on myös erikoistunut lapsettomuudesta kärsivien akupunktioon. Sanotaan, että akupunktion avulla saadaa aineenvaihdunta raiteilleen ja hyvä energia liikkeellä. Akupunktio auttaa väsymykseen ja hormonien tasapainottamiseen. Voiko siitä siis olla apua? Olen joskus käynyt akupunktiossa, mutta muista syistä.

Täytynee ensi viikolla soitella aika ja kokeille. Olen nyt tikutellut ovulaatiota ja puhdasta negaa testit ovat näyttäneet, ei siis uutta minulle. Viisi alkiota jäljellä...

Väsynyt alkuvuosi

Joulu ja uusi vuosi tuli ja meni. Nyt pitäsi olla toiveikas ja odottaa tulevaa vuotta innolla. Minulla on väsynyt ja toivoton olo jo nyt...

Kävin jälleen uuden hoidon aloituskäynnillä. Hyvä limakalvo ja ovulaatiota lähestyvä johtofollikkeli. Viimeksihän siirto tehtiin luonnolliseen kiertoon, joskin en koskaan ovuloinut, joten munasolu irroitettiin lääkkellisesti. Yritin jo tuolloin sanoa, että en ole ovuloinut tietääkseni koskaan. Nyt lääkäri oli sitä mieltä, että jos ovulaatio ei ole spontaani, niin seuraava siirto tehdään lääkkeellisesti. Olen tästä helpottunut.

Nyt siis tikutellaan ovulaatiota ja jos sitä ei kuulu, aloitan Estradot laastarit kierronpäivänä yksi.

Lähipiirissä taas muutama vauvauutinen. Mä olen niin väsynyt niihin.