Taas mennään.

Uutta hoitokiertoa pukkaa. Tänään soittelin polille ja ensi viikolla pitäisi olla ultra. Luonnolliseen kiertoon suunnittelevat hoitoa edelleenkin, koska se on kuulemma nykyään suositeltavaa. Hoitaja kysyikin oman kiertoni pituudesta ja kerroin hymähtäen, että luonnollisesta kierrosta ei tietoakaan, koska sellaista ei ole ollut vuosiin. Ehkä jotain 21-30 välillä. Totesi vain, että katsotaan sitten onnistuuko siirto, kun uä:ssä kohdun limakalvon tilanne nähdään. Eli nyt jännätään sitä.


Tuntuuko teistä koskaan siltä, että teitä ei kuunnella oman hoidon suhteen? Minusta tuntuu siltä usein...


Nyt pidetään peukut pystyssä, että limakalvo kasvaa kauniisti, mutta ei vääriin paikkoihin.

Nyt vai ensi vuonna?

Virallinen testipäivä ja odotettavissa ollut negatiivinen raskaustesti. Eilinen päivä meni kaappeja siivotessa ja itkiessä. Tänään on ollut pakko kerätä itsensä. Lapsettomuuden pelko voi todella lamauttaa.


Soitin polille ja ilmoitin tuloksesta. Kysyin myös seuraavasta hoidosta eli pakastealkion siirrosta. Hoitaja sanoi, että seuraava hoito voidaan tehdä vasta toiseen kiertoon. Ihmettelin tätä, koska olen ymmärtänyt että, jos sinua ei ole punktoitu, voidaan pas tehdä heti seuraavaan kiertoon. Mitään tukilääkitystä ei käytettäisi, vaan hoito tehtäisiin luonnolliseen kiertoon. Puhelu päättyi näihin suunnitelmiin.


Puhelun jälkeen tajusin, että hoito siirtyisi polin joulutauon vuoksi ensi vuoden puolelle. Endometrioosini ei saisi olla turhaa hoitamatta, joten soitin takaisin. Tällä kertaa hoitaja oli hieman paremmin selvillä asioistani ja ehdotti, että hoito tehtäisiinkin heti seuraavaan kiertoon. Aikoi vielä varmistaa asian lääkäriltä.


Iltapäivällä sain viestin, jossa varmistettiin pas-hoidon aikaistaminen ja että minun pitää olla polille yhteydessä kierron alussa.


Ei muuta kuin uutta yritystä kehiin.

Pp13 ja toivottomuus

Negatiivinen raskaustesti. Huomenna virallinen testipäivä, mutta aiemmin positiivinen tulos on näkynyt jo pari päivää ennen tikutusta. Testin pitäisi näyttää muutenkin jo plussa, siirrettiinhän minulle 5 päivän ikäinen alkio, eli kiinnittymisestäkin on jo aikaa 12 päivää.

Tämä päivä menee siivotessa. Suru, ahdistus ja viha pistää mut aina siivoamaan.

Piinapäivien viemää

Nyt on piinapäivä numero 10. Täytyy sanoa, että vaikka kuinka yritti itseään rauhoitella tähän piinailuun, ja vannoin että odotan virallista testipäivää, niin vaikeaa on.


En ole tehnyt yhtään raskaustestiä kylläkään, mutta jos niitä olisi ollut, niin varmasti olisin tehnyt. Tilasin toissapäivänä kunnon satsin netistä, kun ovat apteekin testejä edullisempia. Ei vielä eilen kolahtanut postiluukusta - onneksi. Jos olisin tehnyt testin ja se olisi ollut negatiivinen, olisin varmaan aivan varma negatiivisesta tuloksesta ennen virallista testipäivää.


Mitään oireita ei ole oikein ollut. Lugesteron varmaan aiheuttanut nämäkin vähät (rintojen ja vatsan vähäiset nippailut). Mitään kiinnitysvuotoon viittaavaakaan ei ole tullut. Pelottaa ja jännittää. Olen ollut jo monta päivää varma, että kiinnittymistä ei ole tapahtunut. Pp10 ja epätoivo. Onko muita piinailijoita mukana? Kertokaa kokemuksia.

Kaunis alkio

Tänään vihdoin koitti siirto. Lääkäri kyllä mietti tätä ensin ja konsultoi osaston ylilääkäriä myös. Minulla oli viime viikolla Lugesteronin aloituksen yhteydessä vuotoa, joka kylläkin päättyi lyhyeen. Tiistain ultrassa löytyi myös kysta, joka oli oikeassa munasarjassa edelleen.

Kaiken neuvottelun jälkeen siirtoon kuitenkin päädyttiin ja nyt todella täytyy toivoa, että se oli viisas ratkaisu. Siirto on minulle tuttu operaatio, jotennsitä en jännittänyt. Kova pissahädän tunnekin vain tuo tyytyväisyyttä, koska sen avulla kohtuun saadaan hyvä näkyvyys. Kun biologi luovutti munasolun lääkärille siirrettäväksi hän sanoi nimeni ja " kaunis alkio siirrettäväksi".

Meidän luovuttaja antoi meille todellisen lahjan. 16 munasolusta 11 oli lähtenyt kehittymään, kolme oli jo pakastettu, tänään siirrettiin luokan aa TOP-alkio ja loppuja vielä jatkoviljeltiin. Eli pakastimeen menee mahdollisesti vielä lisää alkioita. Kaikki balstokystejä, joten hyvänlaatuisiksikin todettuja, kun noin pitkälle ovat hyvin kehittyneet.

Siellä se nyt kohtuontelossa on suojassa ja toivottavasti pysyykin, ainakin seuraavat kahdeksan kuukautta. Lugesteron ja Estradot jatkuu ensimmäisen kolmanneksen ajan jos raskaudun. Lisäksi tänään alkaa asa ja minihepariini. Parin viikon päästä pelottava raskaustesti.

Piinapäivät olkaa armolliset!

Voiko meille käydä hyvin?

Hoitojen aikana miettii jo tulevaa, niin unelmoiden kuin kauhun sekaisin tuntein. Toisaalta odotellessa toivoo ja näkee positiivisiakin mielikuvia tulevaisuudessa, toisaalta jo valmiiksi pelottaa epäonnistumiset, negatiiviset raskaustestit, piinapäivät, keskenmeno, tulehdukset... Miten tästä taas selviää?

Yhdessä lapsettomuus blogissa nainen kirjoitti, kuinka jatkuva toivominen vain loppui. Aina kuitenkin sanotaan, että pitäisi ajatella positiivisesti ja olla toiveikas. Mitä jos siihen ei pysty, heikentääkö se raskaaksi tulemista? Minulla on vielä toivoa, mutta sen ylläpitäminen on vaikeaa.

Jos toivo loppuu, muuttaako se identiteettiä niin että muutun kovemmaksi ja kylmemmäksi? En minä halua olla kylmä, mutta en myöskään halua olla lapseton. Mitä keinoja teillä on toivon ylläpitämiseen?

Välillä sitä on niin kypsä tähän koko touhuun, että haluaisi vaan hautautua peiton alle koko loppuelämäksi. Olisiko hormoneilla myös jotain vaikutusta tähän tunnemölinään, ehkä?! Voi apua.

Lääkäri soitti tänään ja huomenna pitäisi olla siirto. Kaikki varmistuu vasta huomenna, kun pääsevät ultraamaan mut. Jos kohdun tilanne on epästabiili, kaikki alkiot pakastetaan ja siirto on myöhemmin. Alkioiden määrästä minulla ei ole vieläkään tietoa, huomenna sekin selviää. Toivottavasti niitä jäisi pakastettavaksikin...