Ennen kuin pääsimme aloittamaan hoidot minulle tehtiin massiivinen leikkaus endometrioosin poistamiseksi. Voin kirjoittaa tästä oman postauksen tulevassa. Leikkauksen avulla kohdun tilanne saatiin rauhallisemmaksi ja näin myös raskautuminen todennäköisemmäksi.
Lahjamunasoluhoidot ovat oma prosessinsa. Eri lapsettomuushoidoista vastaavat yksiköt ja poliklinikat toimivat hoitojen suhteen eritavoin, esimerkiksi kaikki polit eivät edes tarjoa lahjamunasoluhoitoja. Nykyään vain yksityiset poliklinikat tekevät hoitoja. Lahjasolut voi odottaa jonon kautta niitä luovuttaneilta, tämä voi ilmeisesti kestää pitkänkin tovin. Toinen vaihtoehto on tuoda polille luovuttaja ja päästä näin jonon kärkeen. Kolmas vaihtoehto on hankkia itse luovuttaja ja käyttää kyseisen luovuttajan soluja. Me päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon.
Meillä kävi tuuri, sillä parikin luovuttajaa ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Emme toki järjestäneet mitään yleistä kyselytilaisuutta, vaan kysyimme mahdollisilta luovuttajilta suoraan. Tämä vaihe siis sujui paremmin kuin osasimme odottaa. Seuraava vaihe oli psykologin/psykoterapeutin tapaaminen. Tämä on siis lahjasoluhoitoihin liittyvä lain määräämä tapaaminen. Terapeutti tapaa solun tarvitsevan parin ja luovuttajan erikseen. Käynti oli kohdallamme mielestäni mukana ja avulias. Päätimme mennä tapaamiseen ilman suurempia valmisteluja ja tämä oli ehkä hyväkin idea. Vastaukset ei ainakaan olleet valmiiksi suunniteltuja. Kysymykset olivat asiaa ajatellen ymmärrettäviä, yksi kysymys yllätti ja sen pohjalta keskusteltiinkin jokin tovi. Luovuttajan kohdalla keskustelu oli myös sujunut hyvin ja hän oli myös tyytyväinen tapaamiseen.
So far so good, nyt odotamme seuraavaa vaihetta eli hoitojen aloittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti