Mitä pettymysten jälkeen on?

Jollain merkillisellä tavalla jokaisesta pettymyksestä (negatiivinen raskaustesti, keskenmeno, epäonnistunut hoito yms.) on selvitty. Jälkikäteen kylläkin mietin että miten?

Suuri merkitys omalla kohdalla on puolisoni. Ilman miestäni en olisi selvinnyt pettymyksistä. Kaiken tämän epäreiluuden keskellä voin olla enemmän kuin kiitollinen puolisostani, joka on jokaisena hetkenä ollut rinnallani. Jokainen itku on lohdutettu ja pettymys käsitelty yhdessä. Vaikka pettymys molemmille on varmasti suuri, olen kokenut pettymykset varmasti hieman raskaammin kuin puolisoni, koska fyysinen rääkki on jäänyt minulle. Mieheni kärsi joka kerta kun olin kipeä ja valvoin öitä. Meitä tämä kamala vastoinkäyminen on tuntunut lähentävän.

Toinen tärkeä asia on ystävät. Aluksi päätimme olla kertomatta asiasta kenellekään. Vasta toisen keskenmenon jälkeen päätimme kertoa läheisille. Tähän asti asiasta oli tiennyt vain kaksi ihmistä. Huomasin, että puolisoni alkoi kärsiä tilanteesta. Sovimme että nyt on aika olla rehellinen niille kenelle kuuluu (vanhemmat, sisarukset ym.). Lopulta kertominen oli äärimmäisen helpottavaa. Harmittaa, että emme kertoneet aiemmin, kaikki olisi voinut olla helpompi kokea runsaamman tuen kanssa. Erityisesti sisarukset tulivat tärkeäksi tueksi. Puhuminen ja jakaminen helpotti mielettömästi, huomasin myös että puolisoni olo helpottui. Samalla lapsen hankinta -kysymykset jäivät. Nykyään jos minulta kysytään lapsista, sanon suoraan että en voi saada lapsia. Tämä totuuden ääneen sanominen tuo jonkinlaisen rauhan ja helpotuksen.

Kaikkein kliseiden tapaan tämäkin pari otti koiran. Otimme koiran juuri ennen keskenmenoa, joten pentu tuli loistavaksi lohduttajaksi mutta myös ajatusten muualle siirtäjäksi. Energiaa ei voinut sijoittaa pelkkään suruun vaan myös sisäsiistiksi opetettavaan koiranpentuun. Kyllähän koira tuli myös lapsen korvikkeeksi ja nyt se onkin piloille hemmoteltu tapaus.

Työ piti myös arjessa kiinni. Kaikkien hoitojen ja surullisten tapausten keskellä kävin töissä kokoajan lukuunottamatta kertoja, jolloin olin todella kipeä. Puolikuntoisenakin kävin töissä, koska kotona oleminen tuntui liian raskaalta. Hyvät työkaverit myös tukivat ja parhaillaan muutama pystyi antamaan vertaistukea. Huomasin, etten ole asian kanssa yksin.

Vertaistuki ylipäänsä on korvaamatonta. Facebookissa on muun muassa useampi lapsettomuuteen liittyvä suljettu vertaistukiryhmä. Endometrioosista kärsiville löytyy myös oma ryhmänsä endometrioosi-yhdistyksen sivuilla. Suosittelen!