Piinapäivä nro. 3. Ei raskaana oleva olo. Monet ovat kirjoittaneet kuinka ovat jo ennen positiivista raskaustestiä tunteneet olevansa raskaana, täällä ei tunnu kyllä miltään. Ainoa tunne on pelko pettymyksestä ja surusta. Taas mielessä pyörii lause: mitä jos minusta ei tulekaan koskaan äiti.
Olen tehnyt tänään joululahjoja sukulaislapsille. Niitäkin tehdessä mietin vain, saanko koskaan tehdä näitä lapselleni? Sydämessä on niin suuri lovi, että tuntuu että tukehtuisin. En jaksaisi tätä tunnetta loputtomiin. Samalla mietin miestäni, joka ei tunteistaan puhu spontaanisti. Suren paljon myös hänen puolestaan. Minähän olen se syy, ettei hän saa lapsia.
Mukavia piinapäivien ajatuksia... Taitaa tuo piinapäivät olla nimensä veroinen nimitys näille odotuksen päiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti