Pirteitä piinapäivien ajatuksia - PP8

Tuli tässä piinapäivien puolessa välissä mieleeni taannoinen keskenmenoni. Positiivisia ajatuksia eikö? Rauhallinen yövuoro antaa aina aikaa selailla blogeja ja löysin hyvin samanlaisen kokemuksen keskenmenosta toisesta blogista.

Keskenmeno itsessään on jo kamala asia, mutta sen lisäksi että joutuu käymään läpi keskenmenon, niin keskenmenokin voi keskeytyä. Eikö ole hullua? Ihan kuin kroppakin taistelisi lapsettomuutta vastaan. Minulla on siis takana kaksi keskenmenoa, jotka molemmat päättyivät vielä keskeytyneinä. Jouduin siis käyttämään tyhjennyslääkettä molemmissa. Cytotec oli lääke, jota käytin molemmissa. Jouduin ottamaan sitä toisessa keskenmenossa vielä useamman kerran, koska kohtu ei senkään avulla meinannut tyhjentyä.

Vuoto kramppeineen oli kamala kokemus. Kivut olivat tuskalliset. Ei käynyt kaukana, että olin soittaa ambulanssin. Ja se on minulta jo iso ajatus, koska menen yleensä lääkäriinkin vasta viime hetkellä. Krampit alkoivat neljä tuntia lääkkeenoton jälkeen. Minua oli ohjattu ottamaan särkylääkettä edeltävästi ja säännöllisin väliajoin. Olin muutenkin keskenmenon ja endometrioosin takia tuolloin koko ajan kipeä, joten käytössä olevista lääkkeistä ei ollut mihinkään. Luulen, että keskushermostoa lamaava lääkitys olisi ollut paikallaan.

Makasin vuoroin vessan lattialla ja sängyssä kippurassa ja pyörin selältä vatsalle ja vatsalta selälle. Olin varma, että koko kohtu vuotaa ulos, kipu oli niin kova. Kipu oli varmaankin supistusten kaltaista, koska se tuli aalloissa. Respect oikeille synnyttäjille. Vessassa makasin sen vuoksi välillä, koska pöntölle oli päästävä nopeasti. Vuotoa tuli kerralla niin paljon, että siinä ei mitkään siteet olisi riittäneet. "Synnytin" nyrkin kokoisen limaklöntin vessanpönttöön ja itkin. "Siellä se meidän vauva nyt on.. huuhtoutuu viemäriin." Hetken aikaa mieleni teki ottaa klöntti pöntöstä pois ja  hävittää se säädyllisemmin, mutta onneksi tulin järkiini. Anteeksi tämä mielikuva, mutta se oli kamala tilanne kipuineen ja menetyksineen. Kramppailua kesti kolmisen tuntia. Olin tämän jälkeen aivan puhki ja nukuin aamuun.

Tämä tyhjennys ei siis tehnyt tehtäväänsä, vaan jouduin ottamaan muutaman päivän päästä uuden satsin lääkitystä. Tämä ei onneksi enää aiheuttanut samanlaisia kipuja, lähinnä vain pientä vuotoa ja lopulta kohtu tyhjentyikin hyvin. Kaavintaa pelkäsin ja siihen en onneksi koskaan ole joutunut.

Toisille kohdun tyhjennys ei aiheuta kipuja lainkaan, toisille taas järkyttävät kivut. Tässä minun kokemukseni.

Ainiin, piinapäivä numero 8 on tänään. Ei sen suhteen raportoitavaa, ei oireita, ei tuntemuksia.