Hyljitty hylkiö

Viikko raskaustestin teosta on kulunut ja nyt voi taas hengittää hieman paremmin. Helppoa se ei ole vieläkään. Lamaannuin viikko sitten täysin, makasin kolme tuntia peiton alla ja itkin. Mielessä pyöri mustaakin mustempia ajatuksia. Sellaisia ei vähään aikaan olekaan ollut... Huolestuin jopa hieman. Olin jo ajatellut, että olen melko hyvin tätä projektia prosessoinut ja kestänyt, mutta viimeisen viikon olen kyllä ollut aivan puhki. Kaikki on tuntunut jotenkin raskaalta. Olimme sovittamassa hääpukujakin kaasojen kanssa tällä viikolla ja sekään ei tuntunut saavan ajatuksia muualle.

Noh, soitin polille heti testin teon jälkeen ja varasin seuraavaa hoitokertaa varten ultraääni ajan. Hoitaja joka otti uutiset vastaan ja pahoitteli tulosta meinasi taas saada kyyneltulvan aikaan. Hän kuulosti niin vilpittömältä...

Uusi hoitokierros alkoi siis heti. Olen pohtinut asiaa ja saattaa olla, että tuleva hoito on nyt viimeinen ennen häitä. Haluaisin nauttia hääsuunnittelusta ja tulevista häistä, enkä maalata kaikkia muistoja näillä epäonnistumisilla. Kysyin puolisoltani asiaa ja hän tuki minua suunnitelmassa. Jos siis raskautuisin seuraavasta hoitokierrosta, niin viikko 12 ehtisi tulla täyteen ennen kesäkuuta, jolloin tietyt varaukset pitäisi varmistaa häitä varten. Periaatteessa toinenkin hoitokierros ehdittäisiin vielä siis pyöräyttää, jos seuraavassa ei ole onni matkassa. Täytynee jutella asiasta polilla ensi viikolla.

Minulla on ollut taas pitkään tunne, että olen ainut nainen, jolle edes hoidot eivät ole tuoneet vauvaa. Ja toinen asia jota ole pohtinut, hylkiikö alkio minua, kun munasolu ei ole minusta.... Eikös niinkin voi tapahtua?