Odottelun tuska

No niin prosessi on käynnissä. Jännittävää! Meillä on ulkomaan matka tässä kuussa, joten hoidon aloitus siirrettiin ensi kuulle, jotta sekä minä että luovuttaja pystymme käymään tarvittavissa seurannoissa. Lääkereseptit on kirjoitettu ja nyt odottelemme lokakuuta.

On ihan mukavaa päästä ensin lämpimään rentoutumaan ja sitten tulla levänneenä suurten koitosten eteen. Toisaalta taas tuntuu pitkältä ajalta odottaa vielä reilu kuukausi... Kuitenkin tämä kaikki on lopulta pientä odottelua verrattuna tähän kokonaiseen neljän vuoden prosessiin - kuukausi tuntuu lopulta lyhyeltä ajalta.

Viikko on kyllä muuten ollut kamala, arki tuntuu nyt kovin raskaalta, kun mielessä pyörii kokoajan tämä asia ja jännitys. Onneksi harrastukset ja koira vie ajatuksia välillä muuallekin. Työt maistuvat huonosti, mutta onneksi kohta kutsuu lämmin ilma ja sininen meri. Mindfulness-keinot käyttöön ja haaveilemaan paratiisisaaresta.