maanantai 26. syyskuuta 2016

Normaalin elämän elämistä kriisin keskellä

Hei nyt se on täällä! Meidän ulkomaanmatka! Tässä lentokentälle matkustaessa sitä miettii, millä kaikin keinoin lapsettomuuden ajatuksia voi häiritä. Mitä kaikkea sitä keksiikään, jotta ajatukset saa irti hoidoista ja lapsettomuudesta?


Lapsellisethan usein sanoo, "teillä on aikaa matkustella, käydä teatterissa ja keikoilla. Juhliakin saa milloin vain!" -Juu, näin on. Mutta kaikesta häviää hohtonsa jossain vaiheessa. Ei tässä iässä biletys ole usein enää terveellistä ja kiinnostavaakaan joka viikonloppu. Lapsettomista ajatellaan myös usein niin, että rahaa riittää vaikka mihin. -No, ei riitä. Emme ole rikkaita tai edes varakkaita. Jokaista matkaa varten on pistetty hieman aina sivuun. Teemme molemmat 5-6 päivää töitä viikossa, minä kolmessa vuorossa ja mieheni yrittäjänä tarvittaessa vaikka kellon ympäri. Ei näillä työajoilla paljon harrasteta kulttuuria, ainakaan yhdessä. Lapsettomien on myös helppo lähteä vaikka ex-tempore reissuun, eikö? - No ei, meillä on koira, joka tarvitsee hoitopaikan siinä missä lapsikin.


Mutta kaikki on suhteellista. Kuulostaako edellisen kappaleen sisältö passiivis-aggressiiviselta? Ehkä, joskus täytyy purkaa ja tämä keino on helpoin ja vähiten loukkaava. Lapsettomien blogeja kun harvoin lukee lapselliset.


Minulla paras keino unohtaa on lähteä kotoa pois... Ulkomaille, ystäville, sukulaisille. Työkin auttaa usein. Kotona ollessa ajatukset saa rauhoiteltua leipomalla, siivoamalla, askartelemalla ja ruokaa laittamalla. Hyvä sarjakin saa mielen keskittymään muuhun. On aika hurjaa, kuinka helposti lapsettomuus ja siihen liittyvät prosessit putkahtaa mieleen - ne ovat koko ajan pinnan alla odottamassa oikeaa asiayhteyttä. Mutta kanssasisaret ja -veljet, miten te "hyödynnätte" lapsettomuuden? Millä saatte ajatukset irti päällä olevasta kriisistä? Bilettättekö vuorokauden ympäri? Viina virtaa, eikö?


Mutta tästä vuodatuksesta on hyvä aloittaa loma, puhtaalta pöydältä, ilman katkeruutta! Kirkkaan siniset vedet, here we come!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti